Itsenäisyyspäivän juhlintaa ja mielenosoituksia.

Taas on aikaa hujahtanu mennä. Edelleen arki on koostunut pääasiassa kouluhommista. Edellisillä viikoilla olemme valmistautuneet ja tehneet pienimuotoisia venäjän kielen testejä. Testit koostuvat kielioppi, kirjoitus, kuullunymmärtämis ja puhumisosasta. Omalta osaltani kielioppiosa meni varsin hyvin ja sain opettajalta hyvää palautetta. Ne joiden opiskelu on ollut heikompaa saivat todellakin kuulla opettajan mielipiteen asiasta. Testeistä on nyt tehty kielioppi ja kirjoitusosat ja homma jatkuu ensi viikolla lopuilla osilla.

Arkeen tuli mukavaa vaihtelua kun postiin kolahti kutsu suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Hommaahan piti sitten valmistautua ostamalla asiaan kuuluvat vetimet. Puku löytyi kohtuulliseen hintaan liikkeestä, joka myy vain ja ainoastaan miesten juhla-asuja. Itse juhla oli varsin leppoisa tapahtuma, jossa pääsi jututtamaan muita Moskovassa asuvia suomalaisia. Paikalla oli noin 200-300 henkeä ja ohjelmaan kuului ihmisiin tutustumista ja ruoka- ja juomapöytien tuhoamista. Vain pari tuntia kestäneiden juhlien jälkeen suuntasimme noin 50 henkilön suomalaisretkueella läheiseen pystykaljakuppilaan jatkamaan itsenäisyytemme juhlistamista. Asuntolan kotiintuloaikojen velvoittamina juhlinta lopetettiin nuoremman väen osalta jo kuitenkin hyvissä ajoin. Kotiin mennessäni myöhästyin kuitenkin viimeisestä ratikasta, joten pyysin kyytiä nakkikioskin edessä pyörivältä miekkoselta. Ahmed heittikin minut kotiin Ladallaan 100 ruplan hintaan ja vakuutteli olevansa aina paikalla mikäli kyytiä tarvitsen. Törmäsin Ahmediin seuraavalla viikolla samalla paikalla ja mies tarjoili kyytiä nyt puoleen hintaan.

Moskovan kaamos on myös saanut "piristystä" kaupungilla olleiden mielenosoitusten vuoksi. Rähinä on lähinnä ollut venäläisten ja kaukaasialaisten välillä ja opettajat suosittelivatkin meitä pysymään iltaisin kotona kunnes tilanne rauhottuu. Mielenosoitusten vuoksi poliisilla on ollut varsin paljon mellakkajoukkoja monilla alueilla ja metroasemia ja kauppakeskuksia on jouduttu sulkemaan väliaikaisesti.

Joulu meneekin omalta osaltani täällä. Se kun on täällä ihan normaali arkipäivä. Pääsen onneksi uuden vuoden aikaan kahdeksi viikoksi Suomeen lomailemaan. Muutama muukin suomeentulija vissiin on, sillä junat ovat vuoden 3 viimeistä päivää tupaten täysiä ja lippuja paluumatkalle saa vasta 10pv:n tietämille. Yritin ostaa lippua vasta torstaille mutta jäljellä oli vain yli 700 € hintaisia business-luokan lippuja. Noh onneksi koulusta löytyy joustoa niin pääsen lähtemään hiukan aiemmin.

Ensi vuonna koulu pitäisikin jatkua kielen opiskelun ja osastolla työskentelyn merkeissä. Tavan mukaan turhaa infoa jatkosta ei tietenkään ole annettu, mutta selvinnee sitten tammikuun lopulla.


Ei muuta!

ja pitkästä aikaa....

Jaahas eipä oo tullukkaan kirjoteltua mitään pitkään pitkään aikaan, johtuen ihan yleisestä saamattomuudesta, kiireestä, sairastelusta, koulusta yms... Viimesten kuukausien aikana suurimmat kiireet on luonnollisesti johtuneet koulusta, mutta kuukauden kohokohdat on varmaan olleet Lappeenrannan massimiesten Moskovan valloitus ja Ze Radiolan ja Max Carvalhon BJJ-seminaari.

Koulu on jatkunut entiseen malliinsa ja kieltä on (ainakin toivottavasti) tullut opittua ihan kohtuullisesti.

Entisiä Lappeenrantalaisia koulukavereita- nykysiä massimiehiä tosiaan tuli kyläilemään kolmen miehen voimin ja sain itse toimia matkan johtajana, oppaana, tulkkina, temppeli ritarina... Majoituin poikien kanssa Kitai Gorodille paikalliseen traveller hostelliin. Neljän päivän aikana kerkesi katsella kaupunkia ihan kohtuullisesti ja kävimme katsomassa muun muassa Dynamo-Traktor KHL- lätkämatsin, punaista toria, Pyhän vapahtajan kirkkoa, Kosmos museota, Kremliä ja kahviloita, kuppiloita yms yms.... hauskaa oli. Pojat tuntuivat olevan varsin vaikuttuneita kaupungin kauneudesta ja reissu meni kohtuuttoman hyvin. Tällä porukalla ylilyönnit olisi olleet enemmän kun mahdollisia.

Dynamon matsi käytiin Luznikin urheiluareenalla, joka on osa Moskovan urheilukeskusta. 13 700 ihmiselle rakennettu halli on valmistunut 1957 ja siellä on pidetty useita arvokisoja, kuten 1980 Olympialaiset. Porukkaa oli kun pipoo ja tunnelma varsin loistava. Venäläiset osaavat elää todellakin mukana urheilutapahtumissa.

Lauantai iltamme huipentui Propaganda klubille, josta sain varattua pöydän. Ravintolassa käy paljon ulkomaalaisia ja se toimii puoleen yöhön asti ravintolana ja sen jälkeen yökerhona. Ravintola oli varsin viihtyisä vaikkakin todella täysi ja puhuminen oli täysin mahdotonta liian kovasta musiikista johtuen. Muita mainitsemisen arvoisia paikkoja olivat Tsistie Prudin Beverlyh Diner ravintola, josta saa vertaansa vailla olevia hampurilaisia. Alla kuva kaupungin valloitus joukoista.

 

Seuraavan viikonlopun ohjelmassa olikin sitten brasilialaisten Mestre Ze Radiolan ja Max Carvalhon pitämä seminaari läheisellä salilla. Oli varsin antoisa viikonloppu ja varmasti paras seminaari johon olen osallistunut. Olen päässyt vähän rikkonaisesti reenaamaan täällä, joten kunnon painit olikin ihan paikallaan. Tutustuin muutamaan paikalliseen tyyppiin, jotka kutsuivat minut myös salilleen joskus pyörimään. Kuva seminaarista Max Carvalhon kanssa.

Siinäpä vissiin sit tärkeimmät. Pitää yrittää jatkossa kirjotella vähän tiheempään...

Palveliaisuutta.?!

Kirjottelempa vähän täkäläisestä palvelu kulttuurista. Niitä kun tuntuu olevan kahta sorttia.

Asiat voidaan tehdä uskomattoman monimutkaisesti ja hankalasti. Tästä käy esimerkkinä nettiyhteyden saaminen asunnolle. Nettiyhteyden saamiseksi asuntoon, piti tehdä ensiksi sopimus toimistossa (jossa homma toimi vielä esimerkillisesti) ja maksaa yhteyden avaamisesta. Kumpaankin paikkaan tietenkin jonotetaan. Sitten vain odotellaan viikko kahta helkkarin kiireistä, ainoastaan venäjää puhuvaa ja kohtuuttoman kireää asennusmiekkosta, jotka kytkivät kaapelit asuntolan käytävällä. Onneksi kämppäkaverini puhuu venäjää, niin saatiin toisen asentajan avulla nettiasetukset tietokoneesta tolkkuihinsa. No nettihän ei vielä tietenkään toiminut vaan pitää laitella sms-viestiä keskukseen ja hakea internet kortti viereisen rakennuksen automaatista ja syöttää tunnukset palvelimen sivuille. Loppujen lopuksihan netti kuitenkin toimii mikä lienee tärkeintä.

Toista ääripäätä edustaa varmaan sitten tapaus mikä kävi kun hommasimme terveystodistusta asuntolaa varten. Todistukseen tarvitaan röntgenkuva keuhkoista (tai joku muu vastaava). Pyörittiin kaverin kanssa etsiskelemässä oikeaa paikkaa ja joka paikassa sanottiin ettei onnistu täällä. Marssittiin sitten kaverin proffan puheille niin johan rupesi hommat rullaamaan. Miekkonen selvitti henkilökohtaisesti missä sairaalassa homma hoituu, laittoi assistenttinsa opastamaan meidät kaupungin toisella puolella sijaitsevaan sairaalaan ja löi saksalaiselle kämppikselle vielä 1000 ruplaa kouraan, ettei todistuksesta tarvitsisi maksaa itse. Homma hoitui kaikkineen alle kahteen tuntiin.

Kumpaakin sorttia edustavaa palvelua tuntuu löytyvän. Itse olen onneksi törmännyt suurimmalta osin jälkimmäiseen. Myös kaupoissa henkilökuntaa on moneen lähtöön. Monesti myyjät ovat välinpitämättömän ja jopa vihaisen oloisia, mutta toisaalta monesti sinua tullaan jo ovelle vastaan ja kysellään mitä etsit. Hyvänä puolena täällä asioinnissa on ettei vähäinen kielitaito ole yleensä ongelma, vaikka porukka ei englantia puhukkaan.

Ensimmäistä eikä viimestä päivää.

Nyt kun siis olen jo täällä niin pitänee aloittaa siitä miten tänne on tultu.

Alkuvalmisteluiden hoitamisessa huomasin venäjän kielen taidon olevan korvaamaton. Tästä kiitos koulun kielitaitoiselle henkilökunnalle. Itse junamatka Vainikkalasta Moskovaan Leningradskin asemalle meni varsin vaivattomasti yöllä. Asemalle minua vastaan oli lähetetty МЭИ:ssä (koulun venäläinen lyhenne) kieliä opiskeleva ja todella hyvin englantia puhuva Olga. Hän oli ensimmäisenä päivänä apunani asioiden hoitamisessa. Koulun autonkuljettajan löytäminen, kahteen kertaan kortteilin ympäri kiertäen, matkalaukkua reikäistä asfalttitietä pitkin repien, olikin sitten varmaan päivän vaivattomin osuus.

Kun viimein saavuttiin yliopistolle, minua juoksutettiin ympäri koulua tapaamassa ihmisiä, sopimassa kursseista, allekirjoittamassa lappuja yms. Venäläisen systeemin tehokkuus tuli kyllä kerralla selväksi ensimmäisen päivän aikana. Ravasimme muun muassa ainakin kolmeen kertaan kilometrin päässä toisistaan olevien toimistojen väliä vain sen takia, että joissakin papereissani nimessäni oli yksi kirjain väärin tai ne olivat väärässä järjestyksessä. Joka välissä asiaan kuuluu odottaa vuoroaan ainakin parissa jonossa. Vaikka vieläkin on hämärän peitossa mitä kaikkia lappuja tehtiin, kaikki asiat tuli kuitenkin hoidettua ja sain jopa huoneen asuntolasta. Asiansa osaavan tulkin kanssahan tähän ei onneksi mennyt kun yksi päivä. Ensimmäinen päivä teki lähtemättömän vaikutuksen! Toimistoissahan ei puhuta mitään muuta kuin venäjää, joten myöhemmin asioiden hoitaminen on ollu vähintäänkin mielenkiintoista. Jotenkin asiat on kuitenkin saatu hoidettua, vaikka virkailijoilla eikä minulla tunnu välillä olevan mitään käsitystä siitä mistä on kysymys.

Venäjän kielen opinnot aloitin heti seuraavana päivänä.Opetus tapahtuu kahdessa tasoryhmässä, joten minut sijoitettiin aloittelioiden ryhmään. Monikansallinen pikku ryhmämme koostuu kiinalaisista (joita on täällä muuten ihan sikana), brassista, iranilaisesta, equadorilaisesta, meksikaanista, sekä uusimmasta mongolialaisesta oppilaasta. Venäjää meille opetetaan noin 25 oppituntia viikossa, kahden varsin hyvin asiansa osaavan venäläisen opettajan voimin. Opettajat puhuvat hyvin englantia, mutta opetus tapahtuu melkein kokonaan venäjäksi. Koulua meillä on 3-6 tuntia päivässä, usein myös lauantaina. Ryhmässä on varsin rento tunnelma, vaikkakin niin opettajan kuin ryhmäläisten hermot meinaavat välillä palaa totaalisen loppuun kiinalaisten tuhopolttamina. Nämä kun eivät osaa juurikaan englantia eivätkä tunnu oppivat venäjästäkään aakkosia kummempaa. Odotan oikein innolla mitä tapahtuu kun ruvetaan vääntämään vaikeampia asioita!

Kielen opetuksella on koulussa pitkät perinteet ja se tuntuu olevan varsin tehokasta. Vaikka koulussa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, käytävillä kuulee vain ja ainoastaan venäjää. Opi tai huku metodi näyttää toimivan hyvin myös kielen opiskeluun. Yllätävän hyvin olen itsekkin kehittynyt jo kahdessa viikossa ja puhuminen onnistuu jo jollakin lailla ruokaloissa, kaupoissa ja tunnilla. Lappeenrannassa käydystä kahdesta venäjän kurssista on ollut todella paljon apua. 

Viikonloppuna tuli pyörittyä kaupungin keskustassa, josta kuvia vielä loppuun.

Kristus Vapahtajan Katedraali

Pyhän Vasilin Katedraali

Avaus

Noniin jospa viimenkin saataisiin homma aluille...

Ajatus lähteä uudelleen ulkomaille heräsi melkein saman tien kun palasin Erasmus- vaihdosta Unkarista. Vaihdokohdetta päättäessä päädyin (sitten kaikista maailman maista) hakeutumaan juuri Venäjälle. Alun alkaen minulla ei ollut minkäänlaista ajatusta lähteä Venäjälle, mutta asiaa mietittyäni päätin ottaa selvää pitävätkö ennakkoluulot ja odotukseni maata ja sen ihmisiä kohtaan paikkaansa. Ennakkoonhan minulla ei Venäjästä ollut juuri muuta tietoa kuin villit tarinat vodkaturistien matkoilta. Vaihtokohteeksi valitsin Idän Ihmemaan kapitaalin, Moskovan, jossa ei kuulemani mukaan pitäisi olla ainakaan turhan paljon suomalaisia vaihto-opiskelijoita.

LUT:n henkilökunnan kautta saatiin yhteys Moskovalaiseen Moscow Power Engineerin Instituteen (University), joka tarjoutui antamaan vähintään kielen opetusta seuraavan vuoden ajan. Paljon mitään muuta tietoa koulustahan ei sitten juuri annettukaan (vaikka välillä pyydettiinkin). Koulussa kun ei aiemmin ole suomalaisia opiskelijoita, ainakaan meidän koulusta ollut.

Blogiin olisi tarkoitus kasailla juttuja vuoden varrelta. Meikäläiset tuntien mitään verbaalista ilotulitusta tuskin kannattaa odottaa, mutta yrittäkää kärsiä... Koska netin saaminen asuntoon kesti (kuinkas muuntenkaan kuin) useamman viikon, tulee ensimmäiset jutut vähän jälkikäteen.

Katsotaan miten totaalista balalaikkailua vuodessa ehtii kokemaan.