Nyt kun siis olen jo täällä niin pitänee aloittaa siitä miten tänne on tultu.
Alkuvalmisteluiden hoitamisessa huomasin venäjän kielen taidon olevan korvaamaton. Tästä kiitos koulun kielitaitoiselle henkilökunnalle. Itse junamatka Vainikkalasta Moskovaan Leningradskin asemalle meni varsin vaivattomasti yöllä. Asemalle minua vastaan oli lähetetty МЭИ:ssä (koulun venäläinen lyhenne) kieliä opiskeleva ja todella hyvin englantia puhuva Olga. Hän oli ensimmäisenä päivänä apunani asioiden hoitamisessa. Koulun autonkuljettajan löytäminen, kahteen kertaan kortteilin ympäri kiertäen, matkalaukkua reikäistä asfalttitietä pitkin repien, olikin sitten varmaan päivän vaivattomin osuus.
Kun viimein saavuttiin yliopistolle, minua juoksutettiin ympäri koulua tapaamassa ihmisiä, sopimassa kursseista, allekirjoittamassa lappuja yms. Venäläisen systeemin tehokkuus tuli kyllä kerralla selväksi ensimmäisen päivän aikana. Ravasimme muun muassa ainakin kolmeen kertaan kilometrin päässä toisistaan olevien toimistojen väliä vain sen takia, että joissakin papereissani nimessäni oli yksi kirjain väärin tai ne olivat väärässä järjestyksessä. Joka välissä asiaan kuuluu odottaa vuoroaan ainakin parissa jonossa. Vaikka vieläkin on hämärän peitossa mitä kaikkia lappuja tehtiin, kaikki asiat tuli kuitenkin hoidettua ja sain jopa huoneen asuntolasta. Asiansa osaavan tulkin kanssahan tähän ei onneksi mennyt kun yksi päivä. Ensimmäinen päivä teki lähtemättömän vaikutuksen! Toimistoissahan ei puhuta mitään muuta kuin venäjää, joten myöhemmin asioiden hoitaminen on ollu vähintäänkin mielenkiintoista. Jotenkin asiat on kuitenkin saatu hoidettua, vaikka virkailijoilla eikä minulla tunnu välillä olevan mitään käsitystä siitä mistä on kysymys.
Venäjän kielen opinnot aloitin heti seuraavana päivänä.Opetus tapahtuu kahdessa tasoryhmässä, joten minut sijoitettiin aloittelioiden ryhmään. Monikansallinen pikku ryhmämme koostuu kiinalaisista (joita on täällä muuten ihan sikana), brassista, iranilaisesta, equadorilaisesta, meksikaanista, sekä uusimmasta mongolialaisesta oppilaasta. Venäjää meille opetetaan noin 25 oppituntia viikossa, kahden varsin hyvin asiansa osaavan venäläisen opettajan voimin. Opettajat puhuvat hyvin englantia, mutta opetus tapahtuu melkein kokonaan venäjäksi. Koulua meillä on 3-6 tuntia päivässä, usein myös lauantaina. Ryhmässä on varsin rento tunnelma, vaikkakin niin opettajan kuin ryhmäläisten hermot meinaavat välillä palaa totaalisen loppuun kiinalaisten tuhopolttamina. Nämä kun eivät osaa juurikaan englantia eivätkä tunnu oppivat venäjästäkään aakkosia kummempaa. Odotan oikein innolla mitä tapahtuu kun ruvetaan vääntämään vaikeampia asioita!
Kielen opetuksella on koulussa pitkät perinteet ja se tuntuu olevan varsin tehokasta. Vaikka koulussa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, käytävillä kuulee vain ja ainoastaan venäjää. Opi tai huku metodi näyttää toimivan hyvin myös kielen opiskeluun. Yllätävän hyvin olen itsekkin kehittynyt jo kahdessa viikossa ja puhuminen onnistuu jo jollakin lailla ruokaloissa, kaupoissa ja tunnilla. Lappeenrannassa käydystä kahdesta venäjän kurssista on ollut todella paljon apua.
Viikonloppuna tuli pyörittyä kaupungin keskustassa, josta kuvia vielä loppuun.
 |
| Kristus Vapahtajan Katedraali |
 |
| Pyhän Vasilin Katedraali |
